Parajubaea torallyi palmu
Parajubaea torallyi on komea ja kestävä Etelä-Amerikkalainen palmu. Puutarhurit kuitenkin harvoin kasvattavat sitä sen luontaisen esiintymisalueen Bolivian ulkopuolella, sen suurten siementen takia (niiden kuljetuskustannukset ovat kalliit).
Se on kotoisin Boliviasta ja kasvaa kuivissa ja pölyisissä Andien välisissä laaksoissa 2 700–3 400 m merenpinnasta. Se on siten maailman korkeimmalla kasvava palmulaji. Lämpötila nousee harvoin yli 20 °C ja halla on näissä korkeuksissa yleistä. Lämpötila laskee talvikuukausina (heinä-elokuu) usein jopa –7 °C asti ja vuotuinen sademäärä on vain 550 mm.
Sen sietokyky kuivaa, kuumaa, kylmää, pakkasta ja muita vaikeita olosuhteita kohtaan sekä sen kyky ylläpitää hyvää ulkomuotoaan on saanut jotkut toteamaan, että tällä legendaarisella palmulla ei ole ainoastaan valtaisa potentiaali koristeena, vaan siitä voisi myös tulla yksi lämpimän lauhkeiden ja subtrooppisten alueiden halutuimmista maisemoinnissa käytetyistä palmuista. Alueilla, joilla voi esiintyä pakkasia, se tarvitsee suojaa kylmältä tai se on pidettävä tiloissa, joissa ei ole pakkasta. Euroopassa se on raportoitu sietäneen –3 °C pakkasta. Alin lämpötila, missä tämä palmu on kasvatettuna selviytynyt, on –8 °C. Nämä kasvit menettivät kaikki lehtensä, mutta säilyivät hengissä ja keväällä niihin kasvoivat uudet lehdet.
Tämä palmu kasvaa Boliviassa jopa 14 m korkeaksi, ja sen rungon halkaisija on 25–35 cm. Yli 100-vuotiaat palmut kasvavat yli 30 m korkeiksi ja niiden rungon halkaisija on 50 cm. Hyvässä palmun lehdistössä on noin 20 lehteä, joista eräät ovat jopa 5 m pitkiä! Bolivian ulkopuolella kasvavat palmut ovat kuitenkin pienempiä.
Niiden luontaisessa elinympäristössä tavataan kahta erillistä populaatiota, jotka eroavat toisistaan lähinnä hedelmän koon perusteella, ne on äskettäin nimetty kahdeksi eri muunnokseksi, pienihedelmäinen P. torallyi var. microcarpa ja suurihedelmäinen P. torallyi var. torallyi. Vaikka niiden ulkomuodossa ei ole merkittävää eroa, var. microcarpa ei aivan saavuta isompihedelmäisen serkkunsa mittasuhteita, mutta sopeutumiskyvyn ja kestävyyden suhteen se ei jää siitä jälkeen. Siemenillä on ansaitsematon maine niiden heikosta itävyydestä. Vaikka itäminen voi olla jossain määrin epäsäännöllistä, siemenet itävät lopulta sangen helposti, kun ne on kylvetty oikeissa olosuhteissa, siis kylvöpenkin pinnalle vain puoliksi hautautuneina ja hiukan kosteana. Oikein hoidettuna viileässä tai lievästi subtrooppisessa ilmastossa ja aurinkoisella paikalla taimista kehittyy nopeasti korkeita, tukevarunkoisia palmuja, joilla on suuret, sulkapallon kaltaiset hienosulkaisista nahkamaisista lehdistä muodostuvat lehdistöt. Sen sietokyky kuivaa, kuumaa, kylmää, pakkasta ja muita vaikeita olosuhteita kohtaan sekä sen kyky ylläpitää hyvää ulkomuotoaan on saanut jotkut toteamaan, että tällä legendaarisella palmulla ei ole ainoastaan valtaisa potentiaali koristeena, vaan siitä voisi myös tulla yksi lämpimän lauhkeiden ja subtrooppisten alueiden halutuimmista maisemoinnissa käytetyistä palmuista.
Parajubaea torallyi on suosittu koristekasvi ja sitä kasvatetaan usein puistoissa ja jalkakäytävien vierellä. Ecuadorissa ja eteläisessä Kolumbiassa Parajubaea cocoides -palmua kasvatetaan usein paikoissa, joissa korkeus merenpinnasta on 2 500–3000 m – kyseessä on hitaasti kasvava palmu, joka sietää heikommin pakkasta. Koska se on sangen samanlainen Parajubaea torallyi -palmuun verrattaessa ja sen luontaista elinympäristöä ei tunneta, sitä pidetään Parajubaea torallyi -palmun lajikkeena.
Tämän palmusuvun pienin edustaja on Parajubaea sunkha, joka kuvattiin 1996. Se kasvaa vain 8 metrin korkuiseksi ja sitä esiintyy Vallegranden alueen Andien laaksoissa Bolivian Santa Cruzin piirikunnassa, jossa korkeus merenpinnasta on 1 700–2 200 m. Sitä pidettiin virheellisesti Parajubaea torallyi -palmuna, kunnes vähän aikaa sitten suoritetussa taksonomisessa tutkimuksessa se nimettiin uudelleen Parajubaea sunkha -palmuksi.
Parajubaea -suvun palmuja on helppo kasvattaa. Paras kasvatusmenetelmä on siementen käyttäminen. Sinun tulee kuitenkin olla hyvin kärsivällinen, sillä siemenet itävät luonnossa hyvin hitaasti ja eri aikaan, ja se vie aikaa noin puolitoista vuotta. Jotkin siemenet alkavat itää kuukaudessa, toiset vaativat vuoden tai kaksikin itääkseen. Koska se on subtrooppinen palmulaji, on parasta suorittaa idätys matalammassa lämpötilassa, koska korkeammat lämpötilat (toisin kuin muilla palmulajeilla) voivat vaikuttaa haitallisesti itämisprosessiin. Korkea lämpötila viittaa kuiviin kausiin, jolloin itäminen ei olisi suotuisaa.
Siemeniä tulisi ennen kylvöä liottaa noin 20 °C vedessä 5–7 päivän ajan. Isosiemenisten muunnosten siemeniä tulisi liottaa noin kaksi viikkoa. Vesi tulisi vaihtaa päivittäin. Siemeniä voisi myös naarmuttaa itämisen helpottamiseksi.
Siemenien liotus vedessä päättää siemenen kannalta horrosvaiheen ja aloittaa sadekauden, joka on itämisen kannalta suotuisin ajankohta. Horrostaminen estää siementä itämästä keskellä Bolivian kuivaa kautta (talvi kesä-lokakuussa).
Liotuksen jälkeen siemenet tulisi kylvää ruukkuun tai muovipussiin – huolehdi, että vain puolet siemenestä on maaperään peittyneenä ja pidä lämpötila 10–20 °C.
Hyvää itämistä edistää päivä- (korkea) ja yölämpötilojen (matala) ero. Kun siemenet on kylvetty, niitä ei tulisi kastella liikaa, koska liika vesi voi tuhota nuoret kasvit. Parajubaea-palmun ja muiden palmulajien kasvattamisen pääasialliset erot ovat sen vaatima alempi lämpötila ja pienempi vesimäärä.
Kylvön jälkeen siemenet tulisi tarkistaa kolmen – neljän viikon välein ja itävät siemenet tulisi pitää omissa ruukuissaan. Eräät palmunkasvattajat antavat seuraavan ohjeen siemenistä, jotka eivät ole itäneet kuuden kuukauden kuluessa: Lopeta siemenien kastelu ja anna maaperän kuivua muutama kuukausi. Ota siemenet maasta, laita ne takaisin veteen noin viikon ajaksi ja istuta ne sitten uudestaan.
Näiden siementen tulisi itää seuraavan puolen vuoden kuluessa. Jos tästä huolimatta jotkin siemenistä eivät idä, toista prosessi ja kaikkien jäljelle jääneet siemenet itävät seuraavana sadekautena.
Parajubaea-palmun itämissuhde on lähes 100 %, sinun tarvitsee vain olla tarpeeksi kärsivällinen, ja suoda näille laiskoille siemenille kuiva kausi.
Kun olet saanut kasvatettua nuoren palmun, se on kestävä, mutta muista ettet kastele sitä liikaa. Nuori palmu kasvaa paremmin vaatimattomassa ympäristössä (luontaisella elinalueellaan ne kasvavat aikuisten palmujen varjossa), vanhemmat kasvit vaativat kuitenkin aurinkoisen paikan.
Parajubaea-suku on eräs Etelä-Amerikan uhanalaisimmista palmuista. Tämä johtuu pääasiassa niiden asuinalueiden tuhoamisesta maanviljelysalueiden levittäytyessä, puiden kaadon yhteydessä ja karjan ylilaiduntaessa alueita. Näitä palmuja esiintyy hyvin pienellä alueella, minkä takia ongelman ratkaiseminen ja sukupuuton riski on paljon vaikeampaa. Koska näiden kasvien siemenet ovat hyvin suuria, myös niiden leviäminen on rajoitettua. Tärkein näiden palmujen uusille alueille leviämistä edistävä eläin on silmälasikarhu (Tremarctos ornatus), mutta ihmisten toimet uhkaavat myös näitä eläimiä.
««« Edellinen artikkeli: Mangon kasvatus siemenistä Seuraava artikkeli: NOVODOR FC taistelussa koloradokuoriaista vastaan »»»
KPR tietoa
Jaa kokemuksesi kasvien kasvattamisesta. Kirjoita artikkeli puutarhanhoidosta, kasveista, niiden kasvatuksesta jne. ja julkaise se meidän Botanix-lehtemme omalla kielelläsi kirjoitetussa versiossa. Ota meihin yhteyttä saadaksesi lisätietoja.
Luokat: Kaikki Eksoottiset kasvit Havupuut Kasvien kasvatusohjeita Kylmänkestävät palmut Nurmikko Palmut Sienet Tuhoeläimet Vesi ja vesikasvit